perjantai 22. maaliskuuta 2024

Perjantaipläjäys

Inhoan sähkövatkainta ja välttelen sen käyttöä viimeiseen asti. Blogin reseptimuistioonkin yritän keräillä reseptejä, joissa ei sähkövatkainta tarvittaisi.

Oon ihan varma, ettö se IGn uusi (no, okei.. ei enää niin uusi) ihmetoiminto, millä kysellään kaikkia "You with red hair" tai "Kaikki paikat, jolla olet asunut" on joku tietojenkalasteluhomma. Samoin, kun ne "Syötä syntymäpäiväsi ja saat tonttunimesi"-jutut. En vastaile noihin koskaan somessa, vaan skippaan foliohattu päässä :D

Pidän luonnollisuudesta ja siitä, että jengi vanhenee luonnollisesti. Sehän kuuluu asiaan. Kaikki me rypistytään. Näyttelijöiden kasvoleikkaukset ja -kiristykset ja se, että ovat niiden myötä ihan eri näköisiä, häiritsee. Pelkään leikkauksia ja niiden vaikutuksia enkä itse tekisi niitä ulkonäön vuoksi. En myöskään pidä lookista, jossa huulet on reilusti täytetty ja ripsiä on liikaa itelläkin on joskus ollut vähän turhan paljon ripsiä. Tottakai tärkeintä on, että ihminen on tyytyväinen ite. Olis ihanaa, jos ulkonäkö ei olisi niin big deal tässä maailmassa, vaan keskityttäis enemmän siihen, mitä on sen kuoren alla.

Ostan todella harvoin itselleni karkkia. Perjantaisin, kun tytöt tekee omat irttariostokset, kerää ne omiin pusseihin äitille jaettavaksi muutaman karkin. Puna-mustat pääkallot, Susupalat, valkoiset ja vaaleanpunaiset minttusuklaa"munat" ja  paistetun kananmunan näköiset karkit on lemppareita. Paras karkki (eli suklaa), jota ei saa irttarilaareista on Maraboun sveitsinpähkinäsuklaalevy. NAM!

Juon useimmiten kahvin termoskupista, että se pysyy lämpimänä riittävän kauan. Oon hidas juoja. Kuppi on iso ja haluan sen aina vain puolilleen. Jos tytöt kaataa kahvia enkä hoksaa sanoa asiasta, menee ihan fiilis kun kahvikuppi ladataan täyteen. Mister A tietää jo :D Mistäköhän tämäkin johtuu? Mitä väliä sillä nyt on, onko kuppi puolillaan vai täynnä? Kirjoittajan kahvikupissa pitää muuten olla ohuet reunat. 

Inhoan lojumista liian pitkään. En kestä maata tai istua sohvalla määrättömästi tyyliin koko sunnuntaipäivää. Välillä on päästävä liikkeelle enkä tiedä johtuuko se siitä, että olisin jotenkin reipas vai johtuuko se siitä, että aina pitäisi muka saada jotain aikaiseksi. Tulee ärsyttävän lösähtänyt ja vetelä olo jos makaa liian pitkään. Kipeänä ollessakin teen säännöllisin väliajoin pieniä kotitöitä ja köpöttelen Saimin kanssa korttelin ympäri (jos tauti mahdollistaa), että saan vähän liikuskella. 

Autot ei ole mun juttu. Oon aivan hyvä kuski enkä oo juurikaan kolaroinut tai kolhinut, mutta en ymmärrä autojen tekniikasta yhtään mitään eikä se kiinnosta millään tavalla. En osaa vaihtaa öljyjä tai rengasta. En osaa edes lisätä pissapoikaan nestettä. Hyvä, kun tiedän mistä oman auton takalasin pyyhkijä laitetaan päälle. Joskus mietin, että pitäis osata ja sitten tuun siihen tulokseen, että ei oo ihan pakko osata kaikkea. Mister A hoitaa meillä noi hommat.  Opettelen sitten jos tarvii.  

***

Tänään on perjantai. Töissä tänään asiakaspalvelua, yksi henkilökohtainen ohjaus, yksi yritysryhmän jooga+äänimaljatunti ja muutamat konehommat. Viikonlopulle ei mitään kummempia suunnitelmia… vähän treeniä ja vähän huilia. Viistoistavee meinaa riparikirkkoon sunnuntaina. Minillä on telinevoikkaa ja futista. Saa nähdä mitä muuta keksitään. 

Rentoa viikonloppua!
Sannis

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Lauantai

Tämäkin viikko vilahti nopeasti. Nyt on lauantaiaamupäivä. Oon juonut kahvini rauhassa ja käynyt Saimin kanssa vähän vajaa tunnin metsä/peltokävelyllä. Kääräisin myös kodinhoitohuoneesta pyykit kaappiin ja seuraavaksi alan lounaanlaittopuuhiin. Tänään syödään minin toiveesta perunagnoccheja. Niiden kaveriksi paistan jauhelihaa ja kaalia. Kaali toki maistuu vain aikuisille, mutta ainahan sitä voi koittaa tarjota muillekin :)

Mister A on töissä. Mini lähti kaverinsa kanssa pyörällä treeneihin. Tosi kiva, kun tykkäävät liikkua ja treenata yhdessä. Pyörä kaivettiin esille joitakin päiviä sitten ja eilen kaksikko viiletti pitkin kaupunkia. Olin ihan ihmeissäni, että osasivat keskenään pyöräillä täältä jo ihan helposti niin moneen paikkaan. Vähän toki jouduin toppuutella ettei ehkä nyt kaiken aikaa kannata ruveta ramppaamaan kaupoissa ja huoltoasemilla rahoja tuhlaamassa.

Viistoistavee lähtee kohta mummun kanssa salille. Kirjoittaja pitää huilipäivän, vaikka yleensä lauantaisin on oman treenin päivä. Keskityn tänään nyt ulkoiluun + kävelyyn, koska huomenna on taas jumppaa. Koitan ottaa vielä vähän iisimmin, sillä parin viikon takainen flunssa tuntui olevan kropalle kovempi setti, kuin tajusinkaan. Vaikka en niin montaa päivää varsinaisesti sairastellut, on jumppien jälkeiset tuntumat olleet vähän turhan voimakkaita koko kropassa vielä tälläkin viikolla.

Iltapäivällä lupasin viedä nuorisoa kirpparille käymään. Kaverukset etsii skeittikenkiä ja viistoistavee kirjoja. Kirjoittaja on vähän huono kirpparikiertäjä, mutta ehkäpä sitä nyt kannattaisi samalla katsella jos löytyisi likoille jotain kevätvaatetta. Tekis mieli leipoa vähän omppupiirakkaa, mutta on toi pullaosasto ollut vähän turhan kovalla käytöllä viime kuukausina, että ehkä on nyt parempi vain jättää leipomatta :D

Nyt on jo vähemmän lunta, kuin muutama viikko sitten otetuissa kuvissa. Ihan reilusti kuitenkin vielä. Vähän tuli yöllä lisääkin. Jonakin päivänä tällä viikolla oli vähän kovempi pakkanen ja nautittiin Saimin kanssa ihan täysillä, kun hanki kantoi koko pellon leveydeltä. Aurinkokin paistoi sinä aamuna ja kierrettiin onnellisena kaikki metsänreunat ja pusikot, mitä pellolta löydettiin. Tänään humpsahdin muutaman kerran tosi makeasti lumihankeen yli polven syvyyteen, kun poikkesin pellolla moottorikelkkareitiltä. Eilen oli päivällä lämpöasteita jo kuusi.

Mukavaa viikonloppua!
Sannis